Onko pakko olla jompi kumpi? Tai ovatko ne toisensa poissulkevia? Eikö suljettu suhde voi olla avoin? Avoimella suhteella tarkoitetaan suhdetta, jossa molemmilla tai jommalla kummalla suhteen osapuolella on lupa suhteisiin myös primäärisuhteen ulkopuolella. Suhteet voivat olla romanttisia, seksisuhteita tai jotain muuta. Yhdessä on sovittu säännöt, joiden mukaan toimitaan tai että sääntöjä ei ole. Kun lukee ihmisten kokemuksia avoimista suhteista moni kertoo, että avoimen suhteen parhaita puolia on ehdoton rehellisyys ja avoin keskustelu. Kaikista tunteista ja toiveista kerrotaan kumppanille ja kuunnellaan rakkaudella mitä toiselle kuuluu. Välttämätöntä avoimen suhteen onnistumiselle on käydä aktiivista keskustelua suhteesta ja mitä siltä haluaa ja millaisia tunteita toisen toiminta herättää. En ehkä ihan ymmärrä miksi sitä kaikkea ei voisi tehdä ns. suljetussa suhteessa. Onko primäärisuhteen ulkopuolinen seksi edellytys avoimelle keskustelulle? No ei tietenkään ole. Avoimessa suhteessa vaan ajaudutaan niin vaikeisiin tilanteisiin, että keskustelua on pakko käydä, jos haluaa, että suhde selviää niistä.
Ehkä vähän häiritsee koko termi suljettu suhde. Se viittaa rajoittamiseen ja kuulostaa siltä kuin suhde olisi vankila. Ikäänkuin suljetussa suhteessa olisi toisen määräysvallan alaisena ja joutuisi alistumaan toisen osapuolen sääntöihin. Ja avoin suhde olisi vapaampi ja siinä saisi toteuttaa itseään vapaammin. En ole kummankaan suhdemuodon asiantuntija, jos nyt ylipäätään suhteita voi sellaiselle asteikolle sijoittaa. Mutta kuulostaa se vähän älyttömältä ajatukselta, että monogamisessa suhteessa ei voisi yhtälailla keskustella avoimesti ja rehellisesti. Onhan se toki totta, että avoimen suhteen tarkoitus on antaa osapuolille enemmän vapauksia, mutta se vapaus liittyy seksin harrastamiseen. Eihän se ole ainoa asia suhteessa, se on yksi tarve muiden joukossa. Minusta sekä avoimessa että suljetussa suhteessa kummallakin (tai polyamorisessa kaikilla) on aina vapaus valita haluaako olla kyseisessä suhteessa sellaisilla säännöillä, joilla kaikilla on hyvä ja turvallinen olla. Ne ovat vapaita valintoja. Lopulta kyse on vain siitä kuinka tarpeet kohtaavat ja saako kukin niitä asioita joita suhteelta kaipaa. Ja miten arvottaa erilaiset tarpeet.
Jos toinen osapuoli haluaa harrastaa seksiä myös muiden kanssa ja toiselle se olisi kestämätöntä, molemmat tekevät valinnan täyttääkö suhde tarpeet ja voivatko olla siinä onnellisia ja kuinka tärkeä se oma tarve on. Onko seksin harrastaminen oman parisuhteen ulkopuolella niin kriittinen osa itseilmaisua ja oman minän täyttymyksellistä toteuttamista, että se on oman hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Tai onko ajatus toisesta harrastamassa seksiä muiden kanssa niin kivuliasta, että sitä ei kestä. Näitä molemmat joutuvat punnitsemaan ja lopulta päättämään kuinka merkityksellinen oma parisuhde todellisuudessa on.
Me olemme nyt juuri tuossa pisteessä. Puolisoni haluaa suhteen ulkopuolista seksiä, mutta minulle ajatus on niin tuskallinen, että en siihen nyt pysty. Meillä on molemmilla melkoinen savotta edessä. Minun täytyy yrittää päästä kiinni siihen miksi ajatus tuntuu niin pahalta. Onko se omaa epävarmuutta ja jos on, niin mistä tarkalleen. En pelkää, että hän ihastuu tai rakastuu johonkin toiseen. Se voi tapahtua missä ja koska vaan. Eikä se pelota, koska en ikinä haluaisi, että hän olisi kanssani, jos ei todella haluaisi. Jos hän tapaa jonkun, jonka kanssa haluaa mieluummin jakaa elämänsä hajoan tuhanneksi sirpaleeksi, mutta haluan silti ehdottomasti, että siinä tapauksessa hän jatkaa elämäänsä sen toisen kanssa. En pelkää, että hän jättää minut, niin voi hyvin käydä. Me valitsemme toisemme joka päivä ja jos jonain päivänä valitsemme toisin, niin sitten se on parempi niin. Molemmille.
Sen olen jo tunnistanut, että minusta tuntuu pahalta ajatus, että hänellä olisi parempaa seksiä jonkun muun kanssa. Onko erilainen parempaa vai vain erilaista. Olisiko mahdollista oppia ajattelemaan, että se on vain erilaista. Ehkä, en tiedä. Jo kauan sitten meillä meni seksissä asiat pahasti pieleen. Ei seksi ole ollut huonoa, mutta minä olen ollut täysin lukossa ja kokenut ahdistavaa riittämättömyyttä. En ole pystynyt tarjoamaan hänelle sellaisia asioita, joita hän olisi tarvinnut. En tarpeeksi usein, en tarpeeksi jännittävää ja uskaliasta. Minusta on tuntunut, että meidän seksi on hänelle edes seksiä edes joskus, mutta aina liian vähän ja aina liian tylsää. Kävimme jokunen vuosi sitten muutaman kerran pariterapiassa ja terapeutti kysyi minulta mistä minä kiihotun. Voisi ajatella, että aika helppo kysymys. No ei ollut. Jäin oikeasti pohtimaan sitä, enkä osannut vastata edes itselleni. Olen aikuisen lapsen äiti, lukuisia irtosuhteita ennen pitkää parisuhdetta, eli aika paljon seksiä, enkä tiedä mistä kiihotun. No ehkä se jo kertoo, että asiat olivat aika solmussa. Tai minä olin solmussa.
Puolisoni täytyy pohtia miksi hän haluaa seksiä muiden kanssa. Mitä hän itseasiassa haluaa. Hän sanoi, että Seksijumalattaren kanssa viehätti se, että siinä oli karnevaalifiilis. Seksijumalatar oli niin vapautunut ja avoin. Sama fiilis tuntui kodikkaalta niissä bileissä. Sitä hän kaipaa. Mutta ei ehkä vielä tiedä miten. Mitä hän siitä kaipaa ja miten haluaa sitä elämäänsä. Onko se seksiä samanhenkisten ihmisten kanssa vai mitä. Sen hän on tunnistanut, että minun alkuperäinen ajatus dominasta ei täytä hänen tarpeitaan. Eikä satunnainen seksi satunnaisten ihmisten kanssa. Hän haluaisi harrastaa seksiä jonkun tietyn kanssa. Monissa avoimissa suhteissa vaikuttaa siltä, että tunteiden syntymistä pyritään rajoittamaan yhteisillä säännöillä. Monet sopivat esimerkiksi, että seksiä saa harrastaa saman henkilön kanssa vain tietyn määrän kertoja tai ehkä vain kerran.
Olen miettinyt mustasukkaisuutta paljon. Aika moni on sitä mieltä, että se johtuu omasta epävarmuudesta ja menettämisen pelosta. Menettämisen pelkoa en tunnista itsessäni, mutta sen epävarmuuden toki. Mutta pohdin myös, että voiko olla, että eri ihmisille eri asiat ovat intiimejä. Tai tottakai se onkin niin. Entä jos seksi on minulle niin intiimiä, suuri luottamuksen osoitus olla toiselle täysin avoin ja antautua, että tuntuu pahalta ja parisuhteen rikkomiselta antautua sillä tavalla jollekin muulle. Ehkä se ahdistus ei ole ihan puhdasta mustasukkaisuutta, vaan jotain muuta. Puolisolleni seksi ei ole samalla tavalla intiimiä. Se on sirkushuvia. Tai voi olla molempia, mutta vieraan kanssa se voi olla puhtaasti hauskapitoa.
Päädyimme ”sulkemaan” suhteemme yhden kokeilun jälkeen ja mietimme vielä mitä oikeasti haluamme. Kunhan se selviää osaamme ehkä ajatella asiaa uudesta näkökulmasta ja harkita erilaisia vaihtoehtoja, jotka olisivat enemmän täsmäratkaisuita meille. En silti ajattele, että meillä on suljettu suhde, monogaminen kyllä. Mutta avoin ihan uudella tavalla. Kerromme toisillemme kaiken brutaalin rehellisesti, myös ne kaikkein vaikeimmat asiat. Ehkä tämä tästä, en tiedä. Mutta sen tiedän, että rakastan häntä enemmän kuin koskaan. Ja pidän myös itsestäni aika paljon enemmän kuin aikoihin. Ihan hyvä uusi alku.
23.11.2021
Avoimesti suhteessa 
Jätä kommentti