Huomenna puolisoni tapaa Seksijumalattaren. No oikeastaan ovat jo tavanneet, mutta huomenna he tapaavat tarkoituksena harrastaa seksiä. Ja minusta tuntuu ihan hirveältä. Itkettää, sattuu, olen mustasukkainen ja ihan pikkuisen utelias. Tai aika paljonkin utelias, mutta se ei todellakaan ole nyt päällimmäinen tunne.
Sovimme jokin aika sitten, että avaamme suhteemme. Ensimmäisen kerran otin asian esiin ehkä neljä vuotta sitten. Puolisollani on fetissi, jota en halua toteuttaa. Siihen on monia syitä miksi niin on. Olen melkoisen hukassa oman seksuaalisuuteni kanssa. Suhteen alussa kokeilimme kaikkea mahdollista. Ja myöhemmin kävi ilmi, että myös mahdotonta. En osannut sanoa ei, enkä osannut tunnistaa omia rajojani. Tai niitä rajoja ei oikeastaan ollut. Toteutin toisen ihmisen seksuaalisuutta ja jäin itse jalkoihin. Lähinnä omiin jalkoihini, vaikka vastuu yhteisestä seksistä on aina molemmilla. No joka tapauksessa asiat menivät mönkään ja vuosien kipuilun jälkeen ovat korjaantuneet pikkuhiljaa. En tiedä haluanko koskaan samoja asioita kuin puolisoni, koska en oikein tiedä mitä haluan. Mutta se mitä minä tänään haluan ei riitä hänelle. Hän kaipaa kinkympiä juttuja kuin mihin minä olen valmis ainakaan nyt ja onhan tässä myös se fetissi tietysti. En innostu kumijutuista. Parisuhteessa haluaa tehdä toisen onnelliseksi ja tuottaa nautintoa ja tyydytystä, mutta meillä meni asiat niin solmuun, että nyt ei ole minulle hyvä hetki venyä ja tehdä kompromisseja, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Ensin pitää löytää se oma hyvä. Ja koska homma meni niin pieleen, osa niistä jutuista, joita puolisoni haluaa, muistuttavat minua ikävistä kokemuksista.
Mutta siis muutama vuosi sitten ehdotin, että mitä jos hän kävisi dominan luona. Hän voisi toteuttaa fantasioitaan ja minä vapautuisin syyllisyydentunteesta, että en voi tarjota kaikkea. Hän tyrmäsi ajatuksen aika täysin, eikä kokenut, että niiden asioiden tekeminen vieraan ihmisen kanssa täyttäisi toivetta. Aina silloin tällöin asia tuli puheeksi, mutta jäi juttelun asteelle. Minulla oli parin vuoden aika rankka vaihe, mutta nyt alkaa jo näkyä valoa tunnelin päässä ja voin paremmin. Haluan seksiä pitkästä aikaa ja se tuntuu ihanalta! Meidän seksielämä on paljon parempaa kuin pitkään aikaan. Mutta. Aina tulee se mutta. Hän kaipaa enemmän. Se mitä meillä on ei riitä puolisolleni. Puolisoni kokee, ettei voi toteuttaa itseään täysin ja seksi on hänelle itseilmaisua ja kanava olla täysin oma itsensä. Luulen, että puolisoni kaipaa extremekokemuksia seksistä. Tai niin varmaan kaikki, mutta hän saa niitä eri tavalla kuin minä. Hän haluaa roolileikkejä, piiskaamista, anaaliseksiä (nimenomaan hänelle tehtynä) jne. Minä kaipaan totaalista yhteyttä, kokemusta, että toinen omistautuu minulle täysin, erilaisia kosketuksia. Ja kaikkein eniten tunnetta, että hän rakastaa minua ja olen erityinen. Minulla on kestänyt vuosia toipua niistä ikävistä jutuista, enkä ole vieläkään niistä täysin yli, mutta toisaalta haluan myös löytää omat juttuni, enkä enää lähteä siihen, että toteutan toisen fantasioita ja kadotan itseni.
Päädyimme monien keskustelujen jälkeen siihen, että kokeilemme avointa suhdetta. Puolisoni meni bileisiin, joiden jälkeen Seksijumalatar otti yhteyttä puolisooni ja sanoi, että haluaisi dominoida tätä. He kävivät kahvilla ja juttelivat toiveistaan. Puolisoni kutsuttiin bileisiin, joissa moni harrasti seksiä tai sai piiskausta. Hän ei siellä osallistunut ja ihan hirveä sanoa, mutta olin helpottunut. Miksi sitten halusin kokeilla avointa suhdetta? Koska vapaus on minulle niin tärkeä arvo, että se menee monen muun edelle. Ja haluan, että puolisoni saa itselleen tärkeät asiat. Olen suhteemme alusta asti ajatellut, että me valitsemme toisemme joka päivä. Emme ole koskaan luvanneet ikuisuutta, enkä oikein usko, että sellaista voi kukaan luvata. Elämä muuttaa meitä niin paljon matkan varrella, ettei kukaan voi tietää mitä tarvitsee joskus toisenlaisessa elämänvaiheessa. Ehkä eniten kuitenkin siksi, että rakastan häntä. Minä todella haluan, että hän voi hyvin ja on onnellinen ja saa toteuttaa unelmansa elämässä ylipäätään, mutta myös seksissä.
Mutta huomenna se siis tapahtuu. Seksijumalatar menee puolisoni luokse. Kun sovimme avoimesta suhteesta en halunnut mitään sääntöjä. Ajattelen vahvasti, että vaikka suhde on avoin, olemme kuitenkin parisuhteessa eikä säännöttömyys tarkoita, että toimisi kuin toista ei olisi. ”You are free to do as you choose, but you are not free from the consequences of your choise.” Eli voimme kumpikin toimia omatuntomme mukaan, mutta voimme myös kumpikin päättää haluammeko elää siinä todellisuudessa, jonka yhdessä luomme. Eli vaikka on vapaus tehdä mitä haluaa, on kuitenkin parisuhteessa eikä sinkku ja niin kuin muissakin asioissa elämässä, myös seksisuhteissa muiden kanssa haluaa ottaa parisuhteen toisen osapuolen huomioon eikä häntä halua loukata. Nähtäväksi jää miltä tämä kaikki tuntuu huomisen jälkeen. Sen verran lipesin säännöttömyydestä, että toivoin, että Seksijumalatar ei koskisi puolisoni paljaaseen penikseen. Se tuntuu nyt ainakin niin intiimiltä. Ja kun olen taas löytänyt seksin ihanuuden, haluan pitää sen paljaan peniksen itselläni. Se on niin ihana. Rakastan kosketella sitä hellästi ja nähdä kuinka se herää eloon, että nyt ainakin tuntuu, että en halua kenenkään tahraavan sitä minulta. En halua ajatella jonkun toisen käsiä sivelemässä sitä. Haluan voida nauttia siitä vapaasti meidän keskeisenä ilman, että siihen liittyy ketään muuta.
En ole koskaan ollut mustasukkainen ja olen todella huonosti sietänyt mustasukkaisuutta muiltakaan. Se tuntuu niin rajoittavalta ja on mielestäni täysin turhaa. Me valitsemme kenen kanssa haluamme olla ja on turha murehtia etukäteen mitä toinen mahdollisesti haluaa tehdä muiden kanssa. Jos pettämistä tapahtuisi, se selvitään sitten kun se osuu kohdalle. Ehkä juuri siksi, että en ole mustasukkainen, tuli valtavana yllätyksenä kuinka pahalta nyt tuntuu. Ja minä tätä halusin. Enkä siksi, että pelkäisin puolisoni jättävän, jos ei saisi toteuttaa halujaan, vaan enemmän siksi, että epäilin voinko olla tässä suhteessa, jos tähän asiaan ei löytyisi ratkaisua. Minusta avoin suhde tuntui loogiselta ratkaisulta hankalaan tilanteeseen. Ja nyt yhtäkkiä se tuntuu paljon vaikeammalta kuin kuvittelin. Odotan jo huomista ja että se on ohi ja että kuulen puolisoni kokemuksesta. Samalla kun haluan, että hän saa huikean kokemuksen ihmisen kanssa joka haluaa samoja asioita ja joita minä en voi hänelle tarjota, tunnen kuitenkin vahvaa mustasukkaisuutta ja tuntuu tosi pahalta, että joku muu jakaa hänen kanssaan tosi intiimin hetken.
Ja toisaalta olemme löytäneet aivan uuden rehellisyyden tason. Emme syöksyneet avaamaan suhdettamme hetken mielijohteesta, vaan olemme keskustelleet äärimmäisen avoimesti kaikista vaikeista tunteista. Sitä vaan mietin, että löydänkö itsestäni sen tyypin, joka aidosti iloitsee toisen ihanasta kokemuksesta nyt kun teoria muuttuu todellisuudeksi. Ehkä lopulta se, että tunnenko itseni tarpeesi erityiseksi hänelle.
17.11.2021
Avoimesti suhteessa 
Jätä kommentti