Itku ei vain lopu. Ajatuksissa pyöri kaikki tapahtunut. Tuskaisena ajatuksiin nousee kuva Seksijumalattaresta istumassa puolisoni rinnan päällä tukehduttamassa häntä elmukelmulla. Seksijumalatar voihkii kiimassa pillu märkänä, puolisoni koskettelee kosteita alushousuja ja kiihottuu toisen kiimasta. Hän työntää sormet pikkuhousujen alle himoiten kosteaa pillua ja hyväilee orgasmin toisensa perään. Seksijumalattaren selkä taipuu kaarelle, hengitys muuttuu huohotukseksi, nännit työntyvät kovina eteenpäin vaatien kosketusta. Puolisoni tarttuu toisella kädellään paljaaseen rintaan ja puristaa sitä hellästi. Hän sivelee rintaa kevyesti, tarttuu nänniin ja vetää sitä ensin varovasti, sitten kovempaa. Seksijumalar huutaa kovaa seuraavan orgasmin vyöryessä. Puolisoni katsoo hänen ilmeitään silmät sumeana ja tuntee sykkeen nivusissa. Pienen hetken hän kuvittelee miltä tuntuisi työntää kovana sykkivä penis Seksijumalattaren märkään pilluun ja voihkaisee hiljaa. Hän katsoo kiimaisena voihkivaa Seksijumalatarta silmät puoliksi auki ja kuvittelee Seksijumalattaren päälle pinkin kumiasun. Paine käy lähes sietämättömäksi, mutta lupaa ei ole. Hän haluaisi heittää kumiasuisen Seksijumalattaren sängylle selälleen, levittää haarat auki ja nuolla orgasmin. Tuntea oragasmista värähtelevän pillun sykkivän peniksensä ympärillä ja työntyä vielä syvemmälle. Hän suunnittelee mielessään jo seuraavaa kertaa.
Oloni on sietämätön. Jyskyttävä päänsärky tekee ajattelemisesta vaikeaa. Pakko puhua, vaikka en tiedä mitä haluan sanoa. En edes tiedä mitä ajattelen. Kaikki on muuttunut. Miten kaikki voi yhtäkkiä olla toisin. Vai onko se tapahtunut edes yhtäkkiä. Ehkä kaikki on muuttunut pikkuhiljaa enkä ole halunnut nähdä sitä. Vuodatan puolisolleni sekavaa ajatustenvirtaa, itken ja puhun. Itken ja puhun. Puhun kaiken mitä mieleen tulee. Sekavia tunteita, ajatustenpätkiä. Hän istuu hiljaa ja kuuntelee. Loukkaantuu jostain, mutta ei sano mitään. Jatkan puhumista. Sanon aivan kaiken juuri niinkuin tunnen. Kerron mikä minua loukkaa, miksi tilanne tuntuu pahalta. Mitä tarvitsen parisuhteelta, mitä ilman en voi olla. Mitä rakkaus tarkoittaa minulle. Minkä luulin olevan totta, miten mikään ei ole enää totta. Miten maailmani on hajonnut sirpaleiksi. Kerron epävarmuuteni, tarpeeni, rajani. Aivan kaiken. Puolisoni lamaantuu eikä sano mitään pitkään aikaan. Hän alkaa hakea ajatuksia ja puhumme pitkään. Pala palalta hän saa kerrottua mitä ajattelee tilanteesta, minusta, meistä. Sanon, että en pysty tähän. En pysty olemaan suhteessa ihmisen kanssa, joka ei tunne rakastavansa minua ja haluaa seksiä muiden kanssa.
Olin väärässä monessa asiassa, käsittänyt monta asiaa väärin, tehnyt oletuksia, koska ajattelen tuntevani hänet hyvin. Olin myös monessa asiassa kivuliaan oikeassa. Tunnen olevani umpikujassa, josta ei ole ulospääsyä. Miten voin olla suhteessa, jossa haluamme eri asioita. Tai enimmäkseen samoja, mutta niin pienessä ja kuitenkin niin isossa asiassa aivan päinvastaisia. Ja samalla rakastan häntä niin syvästi. Hän on se ihminen, jolle kerron kaiken, jolle haluan kertoa kaiken. Joka tuntee minut kokonaan pohjia myöten. Tai niin luulin, en itsekään tunne itseäni kuin ohuesti. Enkä häntä. Eikä hänkään itseään. Miten vielä tässä iässä voi olla niin hukassa itsensä kanssa.
Hän huokaisee huolimattomasti kaksi lausetta, jotka korjaavat sillä hetkellä kaiken. Hän ei ajatellut asiaa loppuun, ei suunnitellut mitä sanoisi, ei miettinyt etukäteen miten minä suhtaudun ja yrittänyt varmistaa, ettei tasapaino horju. Hän vain mietti ääneen ja tuli vahingossa ilmaiseeksi miten pohjattoman tärkeä olen hänelle. Halasin ja suutelin ja olin niin onnellinen, että vatsaa kouraisi. Hän ei ymmärtänyt yhtään mitä tapahtui. Eihän hän edes yrittänyt olla romanttinen, eikä yrittänyt sanoa jotain, jota oletti minun haluavan kuulla. Miten voi onnistua vahingossa.
Halusin olla häntä niin lähellä kuin mahdollista, halata tiukasti, rakastella. Kysyin saisinko panna häntä sträppärillä. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan, vuosiin, ehdotin jotain, jota hän haluaisi siksi koska halusin itse, enkä siksi, että halusin miellyttää. Tottakai halusin nytkin tuottaa hänelle mielihyvää ja nautintoa, mutta en suostunut johonkin vain hänen mielikseen. Halusin sitä, koska minulla oli vapaus valita. Todella vapaus. En kokenut, että minun tarvitsee tehdä jotain, koska hän tarvitsee sitä. En ollut huonompi tai parempi riippuen siitä mitä ja miten haluan. Suojelin itseäni, asetin rajat, kerroin rehellisesti mistä minulle tulee paha mieli ja mitä tarvitsen. Pidin itseni turvassa ja olin minun puolella. Siitä hullusta pelottavasta rehellisyydestä maailma ei hajonnutkaan, en satuttanut häntä, mutta sain vapauden olla minä. Olin itselleni arvokas.
22.11.2021
Avoimesti suhteessa 
Jätä kommentti