Avoimesti suhteessa

Epätoivottu haluttomuus on hirveä kirous, joka satuttaa kaikkia. Se aiheuttaa syyllisyyttä, valtavaa ahdistusta, riittämättömyyttä ja itseinhoa haluttomassa ja loukkaa ja turhauttaa toista osapuolta. Jos parisuhteessa ei osata puhua avoimesti, sen kanssa voi joutua todella jumiin. Ja kuvittelisin, että usein ei osata, koska puutteet kommunikaatiossa ovat varmaan usein haluttomuuden taustalla. 

Meidän suhteessa ajauduimme haluttomuuden vuoksi hankaluuksiin eikä kukaan ei voinut hyvin. Minä olin haluton osapuoli ja syyllistin itseäni rankasti. Eikä haluttomuuteni ollut syy ongelmiin, mutta se oli niiden syiden ilmiasu. Haluttomuuteni oli oire paljon isommista ongelmista. 

Puolisoni oli vakavassa vuosia kestäneessä suhteessa, kun tapasimme. Se oli iso kriisi meille molemmille. Syyllisyys painoi kumpaakin aika pitkään. Heidän suhteensa päättyminen ei johtunut minusta. En usko, että kovinkaan usein kolmas osapuoli on oikeasti syy pariskunnan eroon. Kolmannelle ihmiselle on tilaa, koska suhde ei toimi. Kolmas osapuoli voi olla katalysaattori tehdä lopullinen ero, mutta ei syy siihen. Olin siis hetken aikaa toinen nainen. Itseasiassa vuosia myöhemmin kävi ilmi, että olin toinen nainen paljon kauemmin kuin luulin. Puolisoni ei voinut toteuttaa seksuaalisia toiveitaan entisessä suhteessaan. Ja hän koki niistä jonkinasateista häpeää. Olimme tapailleet jo jonkin aikaa, en muista olimmeko jo harrastaneet seksiä. Tapailimme itseasiassa aika pitkään ennenkuin seksi tuli mukaan kuvioon. Hengailimme puistoissa ja puhuimme tuntikausia puhelimessa. Olimme hurmaantuneita toistemme ajatuksista. Olimme kahvilla kun hän sanoi vaivaantuneena, että haluaisi puhua yhdestä asiasta, että hänellä on jotain kerrottavaa. Olimme puhuneet kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, hän oli naimisissa, joten olin aika kauhuissani mitä ihmettä se voi olla. Hän kertoi fetissistään ja tärisi. Olin niin helpottunut, että en tiedä enää jälkeenpäin osasinko suhtautua eden kovin ymmärtäväisesti. Juttelimme asiasta ja olin lähinnä utelias. Illalla kotona menin tietenkin nettiin ja luin aiheesta kaiken mahdollisen. Helpotus vaihtui lieväksi jännitykseksi, koska skaalaa löytyi aika laveasti. Kyselin häneltä kaiken mieleen tulevan, eikä asia tuntunut lopulta kovin isolta.

Olen aina kokenut, että haluan seksiä melko paljon. Toisaalta en ollut koskaan ollut pitkässä suhteessa, joten en tiennyt mitä haluamiselle kävisi siinä tilanteessa ajan myötä. Puolisollani on erittäin voimakas libido ja vahva fantasiamaailma. Hänelle oli selvää mitä asioita hän halusi ja mistä haaveili. Hän halusi kertoa fantasioistaan ja ehdotti paljon asioita. Ei heti, koska pelkäsi torjumista. Asuimme vielä eri osoitteissa, kun pyysin nähdä hänen fetissiinsä liittyviä juttuja. Katselimme niitä, hän kertoi mikä niissä kiihottaa ja miten haluaisi toteuttaa niistä nauttimista. Ja me kokeilimme. Ensin vähän ja puhuimme kokemuksesta sängyssä ja sängyn ulkopuolella, sitten enemmän ja enemmän. Nautin monista jutuista ja olin lapsellisen innostunut siitä mitä kaikkea voi tehdä. 

Jumppasin kotona aina joskus. Mutta tein sen piilossa. Meidän suhde oli niin avoin ja luottamuksellinen, että minun oli helppo sanoa puolisolleni, että jumppaaminen vähän nolottaa ja menen toiseen huoneeseen jumppaamaan. Hänestä se oli söpöä ja itsestään selvää, että antaa minulle yksityisyyttä, kun tarvitsen sitä. Olen tosi ujo. Moni ei sitä arvaisi tai tunnistaisi minusta, koska olen opetellut toimimaan erilaisissa tilanteissa, eikä se aina tietenkään vaivaakaan, mutta pohjimmiltaan olen tosi ujo. Jumppasin siis salaa, vaikka ei ollut ongelma olla alasti puolisoni edessä, enkä hävennyt itseäni. Niin huomaavaista meidän suhteessa oli molemmin puolin ihan kaikissa asioissa. 

Eräänä iltana häntä taas panetti ja minua myös, halusin sitä ihanaa ihmistä. Olimme leikkineet roolileikkejä aina silloin tällöin, vähän sellaisia sub/dom-juttuja. Hän otti minut lähelle ja sanoi tiukasti, että jumppaapas vähän mulle ja läpsäisi pakaralle. Järkytyin aivan totaalisesti, olin täysin lukossa. Menin lattialle, tein jumppaliikkeitä ja hymyilin hänelle viekottelevasti. Hiljaa ja salaa hajosin sillä hetkellä sisältä. Kerran tulin töistä kotiin ja hän oli kattanut ruoan valmiiksi pöytään. Hän odotti minua aika usein valmiin ruoan kanssa. Suhteemme oli sellainen, että hän hemmotteli minua ja kohteli kuin kuningatarta. Näin heti hänen katseestaan, että oli jotain erikoista. Hänellä oli seksi-ilme. Söin lievästi jännittyneenä, mutta hän kyseli päivästä ja juttelimme niitä näitä. Rentouduin ehkä ihan vähän. Se oli virhe. Kun olin syönyt hän komensi minut pöydän alle ja käski haukkumaan kuin koira. Minua hävetti. Tunsin itseni täysin nöyryytetyksi. Menin pöydän alle kontilleni ja haukuin. Oli vaikea haukkua kun ääni takertui kurkkuun, mutta tein parhaani, haukuin niin hyvin kun pystyin. Siitä yhdestä kerrasta en muista miten se alkoi, mutta sängyllä oli iso tyyny, jonka päälle menin makaamaan mahalleni. Kädet ja jalat laitettiin kahleisiin. Meillä tai oikeastaan hänellä oli paljon leluja. Hän työnsi minuun eri dildoja, anaalihelmiä ja mitä lie. Aika pian se alkoi sattua, ensin vähän, sitten enemmän ja lopulta kipu oli sietämätöntä. Itkin koko ”leikin” ajan, salaa. Se kesti ikuisuuden. Aina kun heräsi toivo, että nyt se loppuu minuun työnnettiin uusi lelu.

Aloin vältellä seksiä. Suostuin siihen vielä pitkään lähes aina, mutta en melkein koskaan olisi halunnut. Aloin pelätä seksiä, koska en tiennyt mitä kaikkea tapahtuisi, kuinka kauan se kestäisi ja kuinka paljon se sattuisi. Aloin pelätä hänen seksi-ilmettään. Näin heti kun hän ajatteli seksiä ja aloin vältellä kosketusta ja lähellä olemista. Lakkasin menemästä samaan aikaan nukkumaan. Ehdotin yhä useammin lasillista viiniä iltaisin. Tiesin, että se ei koskaan jäisi lasilliseen, vaan joisimme paljon. Hän sammuisi ja minä välttäisin seksin ilman, että minun tarvitsisi taas sanoa ei. Sinä yhtenä iltana hän ei sammunut, vaikka olimme juoneet tosi paljon viiniä. Häntä panetti kun kävimme nukkumaan. Hän kiepautti minut mahalleen sängylle, tuli päälle ja hieroi penistään pakaroihini. Yritin työntää hänet pois, mutta hän työntyi sisään ja pani minua.

Aloimme riidellä seksistä. Me, joilla oli aina ollut huikea, aktiivinen seksielämä. Hän oli turhautunut, koska meillä ei ollut seksiä tarpeeksi, eikä tarpeeksi usein kinky-juttuja. Minä olin turhautunut, koska en vaan halunnut, enkä tiennyt missä vika. Podin musertavaa syyllisyyttä, että en voinut antaa hänelle sitä mitä hän tarvitsi ja ansaitsi. En ymmärtänyt miksi en vain voi ryhtyä seksiin. Tosi usein en kertakaikkiaan pystynyt. Yritimme keksiä käytännöllisiä tapoja ratkaista asia. Ottaisimme esille vain yhden lelun, jonka päättäisimme etukäteen yhdessä. Minä saisin päättää mitä tehdään. Hän ei ehdottaisi mitään, vaan seksi tapahtuisi minun aloitteestani. Ja varmaan jotain muutakin vielä, yritimme kaikkea mahdollista. En enää muista tarkkaan missä vaiheessa minä tajusin, että jotkut kokemukset olivat tuntuneet minusta pahalta. Jossain vaiheessa kaiken yrittämisen keskellä. Kerroin hänelle mitkä kerrat eivät olleet minusta olleet kivoja. Aluksi hyvin varovasti, koska en halunnut loukata häntä. Pikkuhiljaa painokkaammin, koska hän ei ymmärtänyt ollenkaan miksi en halunnut ja oli todella turhautunut seksin määrän ja kinky-juttujen vähyydestä. Riidat alkoivat olla enemmän sitä, että hän oli vihainen, koska seksiä ei ollut tarpeeksi ja minä olin vihainen, koska hän vaati sitä, vaikka minulle oli tapahtuntu kauheita juttuja. 

Kävimme parisuhdeterapiassa muutaman kerran. Kävimme terapeutin luona yhdessä ja erikseen. Kerroin ensimmäistä kertaa koskaan kellekkään kaiken mitä oli tapahtunut. Minua hävetti ihan hirveästi, mutta kaikkein vaikeinta oli, että en olisi halunnut, että kukaan ajattelee hänestä pahaa. Tai, että hän olisi julma ja välinpitämätön. Koska ei hän ole. Minä en koskaan sanonut tilanteessa ei. Suostuin kaikkeen ja päinvastoin esitin, että kaikki on hyvin. Kun juttelimme seksistä sen jälkeen sängyssä, esimerkiksi pieleen menneen kahlekerran jälkeen analysoin eri leluja, mikä tuntui paremmalta, mistä en pitänyt. Siis sen jälkeen kun olin käynyt vessassa itkemässä loppuun ja odottanut, että silmät ja kasvot eivät punota itkusta enää. Ei terapiassa käyminen tilannetta ratkaissut, mutta jotain tapahtui. Minussa nousi ihan hirveä suuttumus. Muistan kun se tapahtui kun olin suihkussa. Se raivo vain ilmestyi tyhjästä ja vaihteli itseäni kohtaan tuntemani säälin kanssa. Itkin aivan hervottomasti. Itku ravisteli koko vartaloa. Olin niin vihainen, surullinen, loukkaantunut ja häpeissäni ja ne kaikki tunteet purkautuivat itkuna. Tulin suihkusta ja raivosin puolisolleni, että miten hän voi tehdä minulle niin. Miten hän voi tehdä rakkaimmalle ihmiselle niin. Mutta kaikkein eniten olin vihainen itselleni. Miten minä voin tehdä itselleni niin.

Elämässä tapahtui paljon muutakin kuormittavaa ja joitain vuosia sen jälkeen iski työuupumus ja vakava masennus. Oikeasti se johtui tietysti paljosta muustakin kuin pelkästään työstä. Siitä on nyt pari vuotta, toipuminen on kestänyt aika kauan, mutta elämä alkaa jo tuntua elämältä. Terapia ja lääkkeet ovat auttaneet takaisin elämään. Olen terapiassa tajunnut millaisia äärimmäisen haitallisia toimintamalleja ja ajatuskulkuja minulla on. Näin jälkikäteen ajatellen aika itsestäänselvää, mutta vaati tuntikausien terapiassa käymisen ymmärtää, että minulla ei ole ollut rajoja. En ole koskaan pitänyt omia tarpeitani tärkeinä sellaisenaan, vaan minun pitäisi pystyä perustelemaan loogisesti miksi silloin kun kahden ihmisen tarpeet ovat ristiriidassa, minu tarpeeni voittaisivat tai olisivat ylipäätään merkityksellisiä. En ole kokenut itseäni arvokkaaksi sellaisenaan. Ihmisarvoni on rakentunut hyödystä, jota tuotan muille. En ole koskaan kehdannut olla tarvitseva. Ennen tätä suhdetta olen aina päättänyt suhteeni muutaman viikon jälkeen, siinä kohtaa kun pitäsi sanoa toiselle joku vaikea asia. Jos en ole pitänyt siitä miten minua on kohdeltu, olen lopettanut suhteen, koska on ollut täysin mahdoton ajatus sanoa jollekin, että en pidä siitä, että toimit noin, se loukkaa minua. Sehän tarkoittaisi, että vaatisin itselleni jotain. En olisi kehdannut olla niin itseriittoinen, että olisin kuvitellut itsestäni niin liikoja, että olisin pyytänyt jotain sen sijaan, että tyydyn siihen mitä saan. 

Koko tämän pitkän vuodatuksen pointti on ehkä se, että haluttomuus voi olla monisyinen asia. Joskus se voi yksinkertaisimmillaan johtua siitä, että parisuhteessa toisella on voimakkaampi libido kuin toisella. Siinä tilanteessa vähäiset seksihalut alkavat tarkoittaa haluttomuutta, koska se muodostuu ongelmaksi molemmille. Vähäiset haluthan eivät ole haluttomuutta, jos molemmat haluavat ja tarvitsevat seksiä yhtä vähän. Mutta joskus haluttomuus voi olla monimutkaisempaa, eikä todellisuudessa liity millään tavalla halujen voimakkuuteen, vaan jossain suhteessa, joko sen hetkisessä tai aiemmissa, on tapahtunut jotain ikävää. Seksi ulottuu niin syvälle minuuteen, että se heijastelee sekä omaa että parisuhteen hyvinvointia. 

Me opettelemme nyt itseämme ja toisiamme. Minulla on rajat, opettelen tunnistamaan missä ne menevät ja pidän niistä kiinni. Tämä täysin avoimen rehellisyyden opettelu on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Sanon aivan kaiken. Enää en säästä toista vaikeilta tunteilta. Enkä yritä olla parempi versio itsestäni. Kun tapasin puolisoni ajattelin, että hänellä on oikeus saada toteuttaa seksissä itseään täysin. Hänellä on oikeus jakaa fetissinsä ja fantasiansa kanssani ja tehdä aivan kaikkea, eikä ole oikein, että hän joutuisi elämään ilman jotain itselleen niin tärkeää. Olen, ehkä jopa salaa itseltäni, kokenut, että tavatessamme lupasin olla avoin ja kokeilunhaluinen. Lupasin sen esittämällä sellaista. Eikä se edes ollut esitystä, todella ajattelin niin. En voisi pettää sitä lupausta ja yhtäkkiä olla ihan toisenlainen. Hän erosi vaimostaan ja jos minä en oliskaan sitä kaikkea, hän olisi joutunut ojasta allikkoon. Olisin vietellyt hänet viekkaudella ja vääryydellä. 

Pitkään ajattelin, että haluttomuuteni johtuu siitä, että minä vain en halua samanlaisia asioita kuin hän. Kaikki fetissiin liittyvä, kaikki ne lelut, kaikki roolileikit aiheuttivat ahdistusta ja vastentahtoisuutta seksiä kohtaan. Ja ne kaikki olivat juuri sitä mikä hänelle oli seksissä sitä kaikkein kiihottavinta. Kun Seksijumalattaren vierailun jälkeen sanoin hänelle, että minä en pysty tähän, se muutti kaiken. Olen tajunnut, että kyse ei ole ollenkaan kinky-jutuista. Ne eivät itseasissa liity haluttomuuteeni millään tavalla. Aivan päinvastoin. Minä ihan oikeasti haluan niitä itsekin, ihan kuin suhteemme alussa. Fantasiat pulpahtelevat mieleen, kiihotun mitä erilaisimmista asioista, minua panettaa lähes jatkuvasti.  Meillä on paljon seksiä ja silti masturboin sen lisäksi. Kerron hänelle fantasioitani, koska haluan jakaa niitä ja olemme kehitelleet niitä yhdessä eteenpäin ja toteuttaneetkin useita. Haluttomuuteni johtui turvattomuudesta. En tullut kuulluksi enkä nähdyksi. Pelkäsin mitä minulle tapahtuu. Seksi tarkoitti vaaraa. 

24.11.2021