Mikä meillä oikeastaan on rikki, mitä me yritämme korjata? Olen miettinyt sitä paljon, mutta en ole osannut kiteyttää olennaista kysymystä. Siitähän tässä on kyse. Olen yrittänyt ratkaista omaa haluttomuuttani, seksiä kohtaan tuntemaani jännitystä ja ajoittain jopa vastenmielisyyttä. Olen yrittänyt keksiä ratkaisua puolisoni vaille jäämiseen. Miten voisimme ratkaista tilanteen, jossa hän ei voi toteuttaa seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla. Mutta tajusin juuri, että olemme ratkoneet tilannetta ihan väärästä päästä. Ehkä meidän ongelmissa ei ole kyse siitä, että minä en halua sellaista seksiä kuin hän. Ongelmat ulottuvat paljon syvemmälle ja ne asiat, joita olemme yrittäneet ratkaista ovat vain oireita tai niiden varsinaisten ongelmien tuloksia.
Aiemmassa postauksessa puhuin haluttomuudestani ja siihen mahdollisesti johtaneista syistä. Siinä aletaan jo olla enemmän ytimessä. Jos en edes tunnista puhumattakaan, että sanoisin ääneen toiselle, omia halujani ja tarpeitani, olenko edes kokonaisena olemassa parisuhteessani. No elämässä ylipäätään, mutta jos nyt keskitytään parisuhteeseen. Miten meidän seksi voisi olla meidän seksiä, jos toinen osapuolista ajattelee (salaa itseltään), että on olemassa tuottaakseen hyvää muille. Jos joskus ohimennen vilahtaakin mielessä joku asia jota haluaisi, vertaa sitä heti toisen toiveisiin ja arvottaa sen sillä perusteella kuinka lähelle se osuus (olettamiaan) toista kiihottavia asioita. Eli jos joku asia, jota haluaisin on kinkyä tai uskaliasta, se on jo lähelle ok, mutta jos se on enemmän vaniljaosastoa, se on automaattisesti ankeampaa ja lällympää kuin pitäisi. Eikä sellaista kehtaa haluta.
Tai mitä puolisoni todella haluaa seksiltä kun asiaa kaivaa vähän pintaa syvemmältä. Kevyellä tarkastelulla se kiteytyy niihin konkreettisiin asioihin; piiskaamiseen, kumiasuihin, alistamiseen ja kaiken sen puolijulkiseen toteuttamiseen. Hän on sanonut, että häntä viehätti karnevaalitunnelma bileissä ja Seksijumalattaren kanssa. Vaikka tunnelma oli ollut jännittynyt, eikä hänen kuvauksensa mukaan kuulostanut varsinaisesti seksin ilotulitukselta. Ehkä se oli jonkinlainen vapautuneisuus, joku suhtautui hänen fantasioihinsa innostuneesti, heittäytyi, kertoi avoimesti mitä itse haluaa. Se fiilis, että voi tehdä mitä vaan, kaikki on sallittua, mikään ei ole outoa tai hävettävää. Voit luottaa siihen, että voi ehdottaa mitä vana ja toinen sanoo, jos se ei sovi. Tai ehkä hän haluaa harrastaa seksiä myös muiden kuin minun kanssa. Minä en tiedä, ongelma on ettei hänkään. Suurimmaksi osaksi tuo kaikki kuvasti juuri sitä millaista meidän seksi oli ennenkuin ajauduimme umpikujaan. Paitsi, että en kertonut avoimesti mitä halusin tai mikä oli ok, mutta esitin vakuuttavasti.
En tiedä onko tulevaisuudessa mahdollista, että avoin suhde toisi jotain lisää meidän elämään. Mutta teimme juuri sen virheen, josta kaikki varoittavat. Yritimme korjata ongelmia avaamalla suhteemme. Kaiken lisäksi ymmärtämättä yhtään mitä ne ongelmat todellisuudessa olivat.
Avoimesti suhteessa 
Jätä kommentti